Sadan vuoden tasoittumisjärjestelmä

Tänä vuonna Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Se on pitkä, mutta toisaalta myös yllättävän lyhyt aika. Isovanhempani syntyivät Suomen suuriruhtinaskuntaan. Mummoni tapasi sanoa, että ”ihmiselämä on lyhyt, vaikka olisi pitkäkin”.

Aikajana työvoimanhallintajärjestelmän kehitys aloitettiin vuonna 1997. Pari vuotta aiemmin Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, ja Procomp perustettiin. Parinkymmen vuoden aikana maailma on ehtinyt muuttua paljon: internet, itsepalvelu, älypuhelimet. Nyt puhutaan tosissaan itseohjautuvista autoista ja anoppini sai joululahjaksi siivousrobotin.

Ihminen käyttää aikuisiällään suuren osan valveillaoloajastaan työssä. Siksi työajan suunnittelu ja sen käyttö vaikuttavat paljon yksityiselämäämme. Yhteiskunnan ja organisaatioiden tasolla puhutaan tehokkuudesta, kuinka hyvin käytämme aikamme.

Työajan, sen suunnittelun ja seurannan kanssa työskennellessä ei voi olla huomaamatta kuinka erilaiset vaatimukset eri työt ja organisaatiot asettavat työntekijöille. Kun toisaalla toteutetaan työaika-autonomiaa, niin toisaalla pyritään optimoimaan päivät tehtävien tarkkuudella työnantajan toimesta. Isossa kuvassa tavoite on kuitenkin kaikilla sama: oikea henkilö, oikeissa töissä, oikeaan aikaan ja vieläpä niin, että jaksaminen ja motivaatio säilyvät korkealla tasolla.

Maailma muuttuu ja ennustaminen on vaikeaa. Onko 20-vuoden kuluttua tärkeämpää huomioida työvuorosuunnittelussa Ramadanin vaikutukset vai optimoidaanko robottien ajankäyttöä?  Kenties elinikä kasvaa ja ihmisillä on oikeus tehdä työtä tietty määrä elämänsä aikana? Miltä kuulostaisi sadan vuoden tasoittumisjakso?