”Kuinka ihmeessä te olette tässä onnistuneet”

Tovi on ehtinyt kulua Kotihoito 2016 tapahtumasta, mutta yksi pieni, mutta sitäkin merkittävämpi tapahtumapuheenvuoromme jälkeinen kuulijakommentti on jäänyt pysyvästi mieleen.

Puheenvuorossamme asiakkaamme kertoi, kuinka optimointiratkaisumme oli onnistuneesti pitkälti automatisoinut töiden suunnittelun ja luonut pitkän aikajänteen huomioivalla laskennallaan jatkuvuuden tunteen usein niin kaoottiseen kotihoidon arkeen. Siirtymiselle paikasta toiseen on varattu riittävästi aikaa, hoitaja kykenee suorittamaan asiakkaalle suunnitellut työtehtävät hoitosuunnitelman mukaisesti ja ehtii myös pitää taukonsa suunnitellusti. Kaikki tämä vielä 10% vähemmillä työvuoroilla kuin aiemmin.

Valitettavan usein kuullaan hyvin toisenlaista tarinaa optimointiratkaisujen toimivuudesta muualla kuin myyntikalvoilla ja siksi tämä kuulostaa monesta liian hyvältä ollakseen totta. Toteamuksen ”Kuinka ihmeessä te olette tässä onnistuneet” esitti ei enempää eikä vähempää, kuin ammattiliitto Superin edustaja.

Lääketieteessä ei kuitenkaan taideta tuntea käsitettä ihme ja vielä vähemmän insinöörit uskovat ihmeisiin. Vuosina 2011-2012 osallistuimme Vaske-hankkeeseen, jossa kokeiltiin logistiikan optimointiin kehittämämme optimointialgoritmin soveltamista ensimmäistä kertaa kotihoidon tarpeisiin. Hanke oli opettavainen. Tulokset olivat paperilla erinomaisia, mutta oikeasti vielä kaukana käytännön elämään sopivista.

Reiteillä saattoi kaksi hoitajaa käydä samaan aikaan eri tehtäviä hoitamassa samassa rakennuksessa tai jopa samalla asiakkaalla, kerrostalon rappukäytäviä juostiin ristiin rastiin ja saman päivän aikana asiakkaalla kävi lukuisia eri hoitajia. Kahta samanlaista päivää ei ollut, koska laskentaa tehtiin päivä kerrallaan. Jos optimoinnin tavoitteeksi annettiin matkustamisen minimointi, asiakkaalla vierailevien hoitajien määrä  kasvoi liian suureksi. Jos taas painotettiin omahoitajuutta, hoitajat säntäilivät ristiin rastiin. Matematiikka ei kyennyt ottamaan huomioon käytännön elämän lukuisia eri muuttujia. Mahdotonta tuumaisi moni, mutta onneksi insinöörit pitävät haasteista.

Neljä vuotta, kymmeniä tuhansia suunnittelutunteja, yrityksiä ja erehdyksiä sekä yli 30 asiakasprojektia myöhemmin mahdottomalta tuntuneesta yhtälöstä onkin tullut mahdollista. Lukuisia matemaattisia algoritmeja, tekoälyä, peukalosääntöjä, satoja laskentaa ohjaavia parametreja, maantiedettä, omaa optimointia varten jalostettua tieverkkoaineistoa ja nopeimpaa reittilaskentaa mitä maa päällään kantaa siihen tarvittiin.

Voiko parempaa kiitosta insinööri saada työstään kuin, että joku toteaa heidän tehneet mahdottomalta tuntuneesta mahdollista. Olemme uuden haasteen edessä. Myynnillämme on ongelma: ratkaisumme kuulostaa asiakkaista liian hyvältä ollakseen totta.