Kohti toimivaa omahoitajuutta ja suunnittelun jatkuvuutta

Yksilövastuisen hoitotyön menetelmän mukaan sama hoitaja – ns. oma- tai vastuuhoitaja – koordinoi potilaan (tai asiakkaan) hoitoa koko hoitojakson ajan.  Tämän filosofiseen periaatteeseen pohjautuva asiakaskeskeinen työskentelytapa perustuu näkemykseen, jonka mukaan hoitotyön tulee olla yksilöllistä, jatkuvaa, kokonaisvaltaista ja koordinoitua. Hoitotyössä tai ainakin kotihoidossa tämän täysimääräinen toteutuminen on enemmän teoreettinen malli tai utopia, mutta sen osittaisessa onnistumisessa kotihoidon asiakaskäyntien suunnittelu ja toimiva optimointi avainasemassa.

Kotihoidossa omahoitajuus toteutuu – paradoksaalista kyllä –  huonosti tai ei ollenkaan, jos/kun hoitajat on lähtökohtaisesti nimetty arkijärjen mukaisesti suoraan asiakkaille eli kytketty yhteen hoitaja-asiakas -pareiksi. Tällöin nimittäin kotihoidon reittien suunnittelu on riippuvainen siitä ketkä hoitajat ovat töissä ja ketkä eivät. Näitä yhdistelmiä on valtava määrä, joten samankaltaisuus päivien välillä katoaa helposti. Koska resursseja ei ole rajattomasti, joudutaan vapaalla olevien ”omahoitajien” käynnit suunnittelemaan joka päivä uudelleen ja useimmiten vielä käsin. Sekasotku ja kiire kentällä on valmis.

Reitit mahdollisimman pysyviksi

Toimiva optimointi lähtee liikkeelle siitä, että pohjat ovat kunnossa. R2-optimoinnissa pohjaratkaisu lasketaan neljän viikon ajalle, jolloin päivittäinen optimointi tapahtuu aina suhteessa 19 muuhun arkipäivään tai viikonloppuisin 7 muuhun viikonlopun päivään. Päivät pyritään toistamaan mahdollisimman samankaltaisina. Optimointi sijoittaa asiakkaan kokonaisuuden kannalta parhaalle mahdolliselle reitille huomioiden käynnin vaatimukset ja rajoitteet, ja pyrkii pitämään siitä kiinni seuraavina päivinä ja viikkoina. Tämä reittivetoinen malli tuottaa asiakkaiden, hoitajien ja työnsuunnittelijoiden laatuna kokeman jatkuvuuden ja ennakoitavuuden.

Kun reitit ovat mahdollisimman pysyviä, voidaan omahoitajuudet nimetä uudelleen optimointituloksen pohjalta. Työvuorossa oleva hoitaja saa siis – tietyn asiakkaan sijaan – lähtökohtaisesti aina tietyn reitin, tietysti osaamis- ja muut vaatimukset huomioiden. Näin omahoitaja pääsee mahdollisimman usein mahdollisimman monen vastuuasiakkaansa luokse. Tämä on hoivan laatua käytännössä ja parhaimmillaan. Reitit ovat myös logistisesti järkeviä: matkaan käytetty aika on minimoitu ja kaikki huomio on asiakkaan hoidossa.

Laatua, jaksamista ja jatkuvuutta kotihoitoon

Miksi tätä menetelmää ei hyödynnetä kuin harvassa Suomen kunnassa? Syy piilee useimmiten siinä, että kotihoidon toiminnanohjausjärjestelmät ja niiden optimoinnit on kehitetty enemmän suoran työn jakamisen välineiksi. Niiden algoritmeissa kotihoidon rakenteiden tai pohjien suunnitteluun tai historiatiedon hyödyntämiseen ei ole mahdollisuutta. Ne eivät tukeudu juurikaan aiempiin tuloksiin, vaan suunnittelu tehdään niissä aika usein puhtaalta pöydältä, vieläpä etukäteen nimettyjen omahoitajuuksien historiallisen painolastin kanssa.

Strateginen optimointi mahdollistaa rakenteiden kuntoon laittamisen, ottamatta kuitenkaan kantaa siihen mitä järjestelmiä tai optimointeja asiakas käyttää. Omahoitajuus voidaan määritellä uudelleen historian ja jatkuvuuden kautta. Yksinkertaistettuna päivät ja viikot ovat mahdollisimman samankaltaisia sekä asiakkaille että hoitajille. Tehokkuuden tavoittelun sijaan katse kääntyy siinä usein kotihoidon arjen jatkuvan kaaoksen hallintaan ja paremmin selviytymiseen. Lisää laatua, jaksamista ja jatkuvuutta kotihoitoon.